Historian kosto
Alaotsikko: Suomen talvisota kehyksissään
Toimittaja: Henrik Meinander
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 402
Kieli: suomi
Lasse Laaksonen kirjoittaa sodanjohdon järjestelyistä ja ylempien upseerien keskinäisistä ristiriidoista. Mikkelin Päämajassa vaikutusvallasta kilpailtiin ankarasti ja vahvojen persoonien ylivalta korostui. Kun venäläisten offensiivia odoteltiin erimielisyydet vain kumuloituivat – oli aikaa riidellä. Erkki Tuomioja esittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yhteiskunnallista tilannetta talvisodan kynnyksellä. Jos itsenäisyyden alkuvuodet olivat eri tavoin riidan haastamista Neuvosto-Venäjän kanssa, alkoi realismi voittaa alaa 1930-luvulla. Ensin solmittiin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa, ja sen lisäksi vahvistettiin pohjoismaista suuntausta. Turvallisuuspolitiikan kannalta näistä oli tosin vain vähän hyötyä. Gunnar Åselius puolestaan avaa Itämeren alueen turvallisuuspolitiikkaa ruotsalaisesta näkökulmasta; Markku Jokisipilä kuvaa sitä, osattiinko Suomessa hahmottaa mitä Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa oli 1930-luvun loppupuolella tapahtumassa. Timo Vihavainen analysoi Saksan ja Neuvostoliiton solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta. Ennen vuotta 1933 Neuvostoliitto oli ollut Saksalle ystävällismielinen maa. Oli kuviteltu, että Venäjän vilja ja Saksan teollisuus yhdessä muodostaisivat sen vipusimen, jolla vanha maailma voitaisiin syöstä raiteiltaan. Maria Lähteenmäki kirjoittaa 1930-luvun suomalaisten valoisista tulevaisuudenkuvista ja Kimmo Rentola puolestaan tiedustelun vaikutuksista Stalinin päätöksissä: suomalaiset kyllä tiesivät puna-armeijan valmisteluista, mutta eivät käsittäneet niiden laajuutta eivätkä tosissaan uskoneet hyökkäyksen mahdollisuuteen.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten käymää talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (vähintään 126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten käyttmästä mottitaktiikasta sekä niin sanotusta talvisodan hengestä. Talvisodan aikana sääolosuhteet olivat Suomen armeijalle edulliset. Neuvostoliiton sotilaat joutuivat majoittumaan ulkona taivasalla jopa −40 celsiusasteen lämpötiloissa huonoissa varusteissa, mikä alensi huomattavasti sotilaiden taistelutahtoa ja -tehoa. Edelleen mottitaisteluissa ankarat sääolot tappoivat ja vammauttivat suuria puna-armeijan joukkoja. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata merkittävillä resurssien (joukkojen ja kaluston) lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli sitten osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan 1941.
Historian kosto -teos on selkeästi toimitettu artikkeleita sisältävä tietokirja. Henrik Meinanderin toimittama teoksen sisältöä voidaan sanoa varsin kattavaksi. Talvisotaan (1939-1940) ja sodan taustaan liittyviä mielenkiintoisia ja osin uusiakin näkökulmia tuodaan eri kirjoittajien toimesta esille varsin ansiokkaasti. Meinanderin toimittaman teoksen lukujen aiheina ovat niin Suomen turvallisuuspolitiikka, ulkosuhteet kuin maan puolustusmenotkin 1930-luvulla. Historian kosto -teoksessa otetaan muun muassa kriittisesti kantaa malli Cajander -termiin, jolla on pyritty kuvaamaan Suomen armeijan heikkoa varustetasoa ja varustautumista talvisodan alkaessa 1939. Termin taustalla on pääministeri Cajanderin toimet, mikä on sikäli harhaanjohtavaa, että Cajanderin III hallituksen (12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939) aikana puolustusmenoja tosiasiassa kasvatettiin mutta ehkä kuitenkin liian hitaasti (puolustusmenot kuitenkin kasvoivat verrattuna moniin vastaavan kokoisiin eurooppalaisiin maihin). Jalkaväkisotilaan henkilökohtaisen varustuksen osalta malli Cajander tarkoitti sitä, että osalle talvisodan sotilaista ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö sotilaan univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. Historian kosto -teoksessa otetaan myös käsittelyyn Talvisodan henki, jolla tarkoitettiin Suomessa talvisodan aikana 1939–1940 vallinnutta kansallista yhtenäisyyttä, jonka katsotaan yleisesti mahdollistaneen puolustuksen kestämisen ja siten jopa maan säilymisen itsenäisenä. Käsitteenä Talvisodan henki luotiin kuitenkin vasta sodan päättymisen jälkeen maan sisä- ja ulkopoliittisia tarkoituksia varten. Jokainen Historian kosto -teoksen 19 artikkelista ansaitsisi tulla tässä mainituksi, joten tähän artikkelitietoteokseen kannattaa siis tutustua. Henrik Meinanderin toimittama teos edustaa historiantutkimuksessa tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Kokonaisuutena teos siten sopii kaikentasoisille lukijoille: myös sotahistoriaan perehtymättömille.
Lähteet
Historian kosto
Wikipedia