Jättien puristuksessa
Alkuteos: Taistelu Baltiasta 1941-1945
Kirjailija: Prit Buttar
Kustantaja: KOALA-KUSTANNUS
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 429
Toisessa maailmansodassa Viro, Latvia ja Liettua joutuivat kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan välisen sodan taistelukentäksi. Sodan kuluessa Baltian maat joutuivat kummankin miehittämäksi, ja monet baltit joutuivat valitsemaan miehittäjien myötäilemisen ja partisaanitoiminnan välillä. Neuvostoliiton miehittämät Baltian maat joutuivat salamasodan taistelukentäksi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Kolmannen valtakunnan sotaonnen käännyttyä Baltiassa käytiin sodan verisimpiin lukeutuvia taisteluita, kun puna-armeija aloitti rynnistyksensä kohti Berliiniä. Satojatuhansia sotilaita kaatui Kuurinmaan motin taisteluissa sodan viimeisenä vuotena. Sota ja kuljetukset pakkotyöhön olivat verottaneet Baltian väestöstä yli kaksikymmentä prosenttia. Samalla rautaesirippu eristi alueen yli neljäksi vuosikymmeneksi. Aikalaiskertomuksiin ja arkistolähteisiin tukeutuen Prit Buttar kuvaa taidokkaasti itärintaman katkeraa taistelua ja näitä kolmea pientä valtiota, joiden kohtalo nivoutui kahden suurvallan sotavoimien voittoihin ja tappioihin.
Saksan alkuperäisen hyökkäyssuunnitelman, operaatio Barbarossan, tavoitteena oli luoda edellytykset idän yleissuunnitelman toteuttamiselle työntämällä Neuvostoliiton puna-armeija niin sanotulle A–A-linjalle eli Arkangelista aina etelään Astrahaniin jatkuvalle linjalle. Kesän ja syksyn 1941 nopea eteneminen pysähtyi kuitenkin Moskovan ja Leningradin edustalle, ja talvella 1941–1942 Neuvostoliiton vastahyökkäykset pakottivat Wehrmachtin siilipuolustukseen. Kesän 1942 aikana saksalaisten eteneminen alkoi uudelleen rintaman eteläosassa: Ukrainassa ja Kaukasiassa. Sodan käännekohdaksi muodostuivat Stalingradin taistelu talvella 1942–1943, jossa Saksan 6. armeija jäi mottiin ja tuhottiin kaupungin ympäristössä sekä kesällä 1943 käyty Kurskin taistelu. Saksalaiset ajettiin vuosien 1943 ja 1944 aikana pois miehittämiltään alueilta, ja vuoden 1945 alussa aloitetussa Veiksel–Oder-operaatiossa puna-armeija tunkeutui Saksan sydänmaille valloittaen Berliinin huhtikuussa 1945.
Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941, Operaatio Barabarossa alkoi. Saksan liittolaisina sotaa kävivät Romania, Unkari ja Italia. Myös Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliittoa vastaan, antaen samalla Saksalle luvan hyökätä Pohjois-Suomesta ja sai sotamateriaaleja Saksalta. Virallisen linjauksensa mukaan Suomi kuitenkin kävi erillistä sotaa eikä ollut Saksan liittolainen. Saksan tarkoituksena oli vallata Neuvostoliiton Euroopan puoleinen osa Astrahanin-Arkangelin linjalle asti. Hyökkäyksen alkuvaihe sujui hyvin ja paljon puna-armeijan joukkoja motitettiin salamasodalla ja joutui sotavangeiksi. Saksan joukot saartoivat Leningradin ja etenivät lähelle Moskovaa, mutta eivät pystyneet valloittamaan itse kaupunkia ja talven 1941–1942 aikana puna-armeija pystyi lukuisiin vastahyökkäyksiin. Länsivaltojen sotamateriaaliapu auttoi Neuvostoliittoa kestämään pahimman materiaalisen pulan yli. Kesällä 1942 Saksan hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään kohti Kaukasuksen öljykenttiä, sillä panssarijoukot kärsivät polttoaineen puutteesta. Saksa valloitti Kaukasuksen öljykentät, mutta heitä kohtasi pettymys, sillä Neuvostoliittolaiset olivat peräännyttyään sytyttäneet koko öljykentän tuleen. Panssarijoukoille ei löydetty polttoainetta ja tilanne kävi vaikeaksi, sillä polttoaine ei riittänyt enää hyökkäyksiin tai taisteluihin. Syksyllä eteneminen päättyi veriseen kolmen kuukauden taisteluun Stalingradin kaupungista Volgan varrella. Kun taistelu kaupungista oli käynnissä, Neuvostoarmeija keräsi joukkoja saartaen saksalaisen 6. armeijan Stalingradin alueelle (operaatio Uranus). Operaatiossa 300 000 saksalaissotilasta motitettiin raunioituneeseen kaupunkiin. Hitler ylensi 6. armeijan johtajan Friedrich Pauluksen marsalkaksi, määräten epäsuorasti tämän komentamat joukot puolustamaan kaupunkia viimeiseen mieheen. Myöhemmin von Mansteinin johtama armeijaryhmä Don yritti auttaa saksalaisia Stalingradissa, päästen jopa noin 50 kilometrin päähän kaupungista. Pauluksen nääntyneet joukot eivät kuitenkaan lähteneet vastaan, mikä olisi voinut pelastaa 6. armeijan täydelliseltä tuholta. Lopulta armeijaryhmä ajettiin takaisin, ja saksalaisten taistelu Stalingradista alkoi olla toivotonta. Pauluksen armeijan rippeet, 91 000 miestä antautuivat 2. helmikuuta 1943. Keväällä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja valtasivat takaisin aiemmin menettämänsä Harkovan kaupungin. Heinäkuussa 1943 Kurskin kaupungin lähellä käytiin historian suurin panssaritaistelu saksalaisten hyökätessä Neuvostoliiton vahvasti linnoitettua rintamaa vastaan. Liittoutuneiden maihinnousu Italiaan ja Neuvostoliiton tekemä vastahyökkäys pakottivat saksalaiset keskeyttämään hyökkäyksen saavuttamatta tavoitteitaan. Aloite itärintamalla siirtyi lopullisesti Neuvostoliiton puna-armeijalle. Vuoden 1943 lopulla puna-armeija oli jo edennyt Smolenskiin ja Kiovaan.
Pohjoisessa puna-armeija ei juuri päässyt etenemään vuoden 1944 kevään ja alkukesän aikana Narvaa pidemmälle. Saksalaiset jättivät Narvan vasta heinäkuussa 1944 ja vetäytyivät Tannenberg-asemaan. Hitler ei suostunut upseeriensa vaatimuksiin vetäytyä Virosta ja Baltiasta ylipäänsä, sillä hän pelkäsi, että Viron menettäminen johtaisi Suomen irrottautumiseen sodasta. Suomenlahden ja Peipsijärven välisen Tannenberg-aseman tukipisteenä oli kolme mäkeä, niin sanotut Sinimäet, joista käytiin 26. heinäkuuta – 10. elokuuta 1944 pohjoisen Euroopan kovimmat taistelut. Murskaavasta ylivoimastaan huolimatta puna-armeija ei onnistunut murtautumaan läpi. Se menetti arviolta 150 000 miestä; saksalaiset menettivät parikymmentä tuhatta miestä. Viron asema ratkaistiin kuitenkin pian, kun puna-armeija murtautui läpi Peipsijärven eteläpuolella. Saksalaiset vetäytyivät Virosta syyskuussa 1944 , ja puna-armeija miehitti maan nopeasti. Pohjoinen armeijaryhmä jäi kuitenkin mottiin Kuurinmaalle ja kävi siellä verisiä taisteluita sodan loppuun saakka, kun keskisen armeijaryhmän piti lyötynä vetäytyä puna-armeijan suurhyökkäyksen operaatio Bagrationin alta aina Puolan rajalle saakka. Vuoden 1944 alussa Neuvostoliiton joukot saavuttivat jo Puolan rajan ja päättivät Leningradin kaupungin saarron. Kesäkuussa alkoi hyökkäys Karjalankannaksella, josta seuranneet rajut taistelut saivat lopulta Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan erillisrauhan 19. syyskuuta. Hieman tätä ennen tapahtunut saksalaisten maihinnousuyritys suomalaisjoukkojen hallussa olleeseen Suursaareen johti Lapin sotaan. 22. kesäkuuta alkoi Neuvostoliiton operaatio Bagration; 2,5 miljoonan sotilaan ja 6 000 panssarivaunun hyökkäys 700 km:n pituisella rintamalinjalla. Saksan 400 000 sotilaan Keskustan armeijaryhmä tuhottiin ja lyötiin täysin ja 85 000 saksalaista sotilasta jäi sotavangeiksi ja jo kymmenen päivää myöhemmin neuvostojoukot olivat saavuttaneet Puolan rajan ja tämä nopea offensiivi motitti saarroksiin Balttiassa Kuurinmaalla taistelleen Pohjoisen armeijaryhmän joukot. Operaatio Bagrationin aikana kuoli 765 815 puna-armeijan ja 670 000 akselivaltojen sotilasta. Akselivalloista Romania antautui elokuussa 1944 ja akselivaltoihin kuulunut Bulgaria syyskuussa 1944. Saksalaiset vetäytyivät Balkanilta ja onnistuivat säilyttämään asemansa Unkarissa helmikuuhun 1945 asti. 14. huhtikuuta 1945 neuvostojoukot valtasivat Wienin. Lopullinen hyökkäys Berliiniin alkoi 16. huhtikuuta päättyen Berliinin valtaukseen 2. toukokuuta 1945. Itärintaman suurta merkitystä toisessa maailmansodassa kuvaa hyvin se, että peräti 80 prosenttia Saksan miestappioista tuli itärintamalla. Itärintama on maailmanhistorian suurin rintama niin maantieteellisen ja ajallisen pituuden kuin armeijoiden miesvahvuuden ja menetettyjen ihmishenkienkin osalta.
Jättien puristuksessa -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. Alkuperäisteoksen käännös on sujuvasti tehty ja sotilastermien suomennoksesta on selvitty kaikella kunnialla. Pritt Bruttarin kirjoittama sotahistoriateos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja baltian maiden alueen sotahistoria vuosina 1941-1945 on tuotu kiitettävästi esille. Teoksen näkökulmana on toisen maailmansodan itärintaman taistelut (Saksan maavoimien pohjoisen armeijaryhmän eteneminen Leningradin alueelle vuonna 1941, alueen miehitysaika vuosina 1942-1943 ja Neuvostoliiton puna-armeijan suurhyökkäys ja pohjoisen armeijaryhmän motitus vuosina 1944-1945) nykyisten baltian maiden (Viro, Latvia ja Liettua) alueella. Jättien puristuksessa -teos tarjoaa myös tietoa Saksan itärintaman salamasodasta toisen maailmansodan aikana. Jättien puristuksessa -teos täyttää siten hyvin paikkansa sotakirjojen joukossa.
Lähteet
Jättien puristuksessa
Wikipedia