Sodan henki

posted in: Artikkelit | 0

Sodan henki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekijä: Tuomas Tepora
Alaotsikko: Kaunis ja ruma talvisota
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 372
Kieli: Suomi

Talvisodan henki: totta vai tarua? Talvisodan henki on yksi käytetyimmistä suomalaisista myyteistä. Teporan teos on paitsi silmiä avaava tutkimus myös eläväinen kuvaus elosta talvisodan aikana. Tuomas Tepora riisuu talvisodan hengen yltä myyttisen kaavun ja tarkastelee sitä laajasti ja eri puolilta, pääosin kotirintaman näkökulmasta mutta rintamamiehiäkään unohtamatta. Miten talvisodan henki syntyi ja miten sitä tietoisesti rakennettiin? Miten huhut elivät ja vaikuttivat? Hengessä esiintyi myös pohjavirtauksia: pelkoa, itsekkyyttä, epävarmuutta. Sodan lopulla henki alkoi rakoilla, ja sitä alettiin purkaa. Esiin nousivat viha ja epäluulo, salaliittoteoriat ja syntipukkien etsiminen. Kunniakas taistelu tuntui päättyneen häpeälliseen rauhaan. Merkkipaaluksi muodostuvassa teoksessa hyödynnetään ennen käyttämättömiä lähteitä.

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty 105 päiväinen sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton kansainliitosta 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton vallattua ja miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota (Saksan ja Ranskan/Ison-Britannian välillä), länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten talvisotaa todella tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota voidaan sotatapahtumiltaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla Suomenlahdelta Petsamoon. 2. Neuvostoarmeijan massiivisen suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Talvisodan tunnettuja taistelupaikkoja ovat muun muassa Tolvajärvi–Ägläjärvi, Kollaa, Suomussalmi/Raatteen tie, Laatokan Karjala, Karjalankannas ja Viipurinlahti. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni merkittävästi sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata vain merkittävillä resurssien (joukkoja ja materiaalia) lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä talvia), puna-armeijan valtavista miestappioista (vähintään 126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 sotavankia), suomalaisten nerokkaasta mottitaktiikasta sekä niin sanotusta talvisodan hengestä. Talvisodan aikana sääolosuhteet olivat Suomen armeijalle edulliset. Neuvostoliiton sotilaat joutuivat majoittumaan ulkona jopa −40 celsiusasteen lämpötiloissa huonoissa varusteissa, mikä alensi sotilaiden taistelutahtoa ja -tehoa. Edelleen mottitaisteluissa sääolot tappoivat ja vammauttivat suuria joukkoja. Talvisodan hengellä tarkoitetaan Suomessa talvisodan aikana 1939–1940 vallinnutta kansallista yhtenäisyyttä, jonka katsotaan yleisesti mahdollistaneen puolustuksen kestämisen ja siten jopa maan säilymisen itsenäisenä! Erityisen merkittäväksi talvisodan hengen tekee se, että se todisti suomalaisen yhteiskunnan eheytyneen vuoden 1918 sisällissodan jälkeen. Käsitteenä talvisodan henki luotiin talvisodan jälkeen sisä- ja ulkopolitiikkaa varten. Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 25 904 kaatunutta tai kadonnutta, 43 557 haavoittunutta, 1 000 sotavankia ja 957 siviiliä. Talvisodan seurauksena Suomi menetti Sallan ja Kuusamon itäosat, suuren osan Karjalasta, Suomenlahden ulkosaaret, Kalastajasaarennon länsiosan ja ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Kaiken kaikkiaan luovutetut alueet olivat 12 % Suomen pinta-alasta. Suomi joutui myös vuokraamaan Neuvostoliitolle Hangon sotilastukikohdaksi. Kotinsa menetti noin 430 000 suomalaista eli noin 12 % koko väestöstä. Kotinsa menettäneille pyrittiin löytämään uudet asuinpaikat muualta Suomesta säätämällä pika-asutuslaki. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan vuoden 1941 kesällä.

Talvisodan hengellä tarkoitetaan Suomessa talvisodan aikana 1939–1940 vallinnutta kansallista yhtenäisyyttä, jonka katsotaan yleisesti mahdollistaneen puolustuksen kestämisen ja siten jopa maan säilymisen itsenäisenä. Erityisen merkittäväksi talvisodan hengen tekee se, että se todisti suomalaisen yhteiskunnan eheytyneen sisällissodan jälkeen. Käsite ”talvisodan henki” luotiin sodan jälkeen sisä- ja ulkopolitiikkaa varten. Talvisodan hengen syntyä on selitetty ensinnäkin taloudellisella kehityksellä, 1930-luvun lopun nousukaudella ja sen mukanaan tuomalla hyvinvoinnilla. Myös maan yleinen poliittinen kehitys lievitti sisällissodan jälkeisiä poliittisia ristiriitoja 1930-luvun loppupuolella. Erityinen ansio eheytymiskehityksessä oli eräiden arvioiden mukaan presidentti Kyösti Kalliolla, jonka johdolla SDP pääsi hallitukseen ja täysivaltaiseksi poliittiseksi toimijaksi. Kolmikymmenluvun loppupuolta leimasikin vahva punamultayhteistyö. Toiseksi talvisodan hengen muodostumiseen vaikutti suurpoliittinen kehitys juuri ennen talvisotaa. Erityisen merkittävä oli Neuvostoliiton ja Saksan kesällä 1939 tekemä Molotov–Ribbentrop-sopimus. Jos suomalaiset kommunistit olivat luottaneet Neuvostoliittoon kansallissosialistisen Saksan vastapainona ja oikeisto oli vastaavasti uskonut Saksaan Neuvostoliiton vastapainona, järkytti tämä sopimus molempien maailmankuvaa. Suomalaiset oli jätetty mahdollisessa sodassa yksin.

Poliittisen keskustan maailmankuva oli vastaavalla tavoin järkkynyt jo aiemmin 1930-luvulla, kun Kansainliitto osoittautui kykenemättömäksi puuttumaan hyökkäyksiin maailmalla: Espanjan sisällissota, Japani–Kiina, Italia–Abessinia. Lopputulos oli sama: jäljelle jäi vain luottamus toiseen suomalaiseen. Suomen hallitukselle Kansainliiton uskottavuuden romahtaminen oli ollut suorastaan katastrofi, sillä Suomen politiikka oli perustunut Kansainliiton merkityksen korostamiseen. Tämän korvasi vuodesta 1935 lähtien pohjoismainen suuntaus, joka ehtikin kantaa jonkin verran hedelmää, vaikka unelma Ruotsin–Suomen personaaliunionista jäikin kaavailujen asteelle. Lopputulos oli, että merkittävien aatesuuntausten kannattajat olivat menettäneet uskonsa tukemiinsa politiikkoihin. Jo Neuvostoliiton esittämät aluevaatimukset syksyllä 1939 aiheuttivat Suomessa voimakkaan reaktion. Kansan mielipide oli jo tällöin melko yhtenäisesti alueluovutuksia vastaan eikä hallitus halunnut taipua vaatimuksiin edes sen verran, mitä sotilasjohto esitti. ”Suomen Kansanhallituksen” muodostaminen vakuutti lopullisesti suomalaiset Neuvostoliiton aikeesta vallata maa. Terijoen hallituksen muodostaminen oli psykologisesti erittäin epäviisas teko. Se johtui todennäköisesti Neuvostoliiton sisäpoliittisista tarpeista, sillä Neuvostoliiton ei sopinut koskaan hyökätä, se saattoi vain auttaa maailmanvallankumouksen etenemistä. Lisäksi Neuvostoliitto arvioi väärin Suomen sisäpoliittisen tilanteen, mihin lienevät vaikuttaneet Neuvostoliiton tiedustelukoneistolle toimitetut ylipositiiviset raportit Suomen kansan valmiudesta vallankumoukseen, ja joiden perusteella toimitettiin ”puna-armeijan marssiopas Suomeen”. Tiedustelukoneiston epäonnistumiseen lienevät osaltaan vaikuttaneet Stalinin vainot, jotka sitoivat neuvostovirkamiehet tiukkaan ideologiseen talutusnuoraan.

Viimeisin selitysmalli ”talvisodan hengestä” on esitetty Juha Mälkin väitöskirjassa: Herrat, jätkät ja sotataito. Kansalaissotilas- ja ammattisotilasarmeijan rakentuminen 1920- ja 1930-luvulla ”talvisodan ihmeeksi”. (SKS, 2008) Talvisodan henki nähdään tutkimuksessa ensisijaisesti seurauksena sotilaallisen ihmeen syntymisestä, joka taas rakentui kahden vuosikymmenen asevoimaorganisoinnin tuotteena. Armeijan aineeton suorituskyky rakentui lopulta tekijöistä, joissa korostui ihminen, kansalainen, yhteisö sekä erityisesti joukko-osastohenki ja kansalaissotilaiden sekä ammattisotilaiden välisten jännitteiden suuntautuminen rakentavaksi. Sodankäynnin kontekstin kannalta oli myös linjakkaasti noudatettu sotataito, jossa korostui kulutussodankäynnin yleislinjaus sekä käskytyskeskeinen johtamisfilosofia. Sotilaallinen suorituskyky on ilmiönä ensisijaisesti ihmisten tuottama, eikä idealisaation heijastuma. Mikrotasolla vaikutti oleellisesti pienryhmäkiinteys mutta joukkoja piti koossa ammattisotilaiden sekä kansalaissotilaiden välinen kirjoittamaton sopimus. Kansallisen tason identiteettiprojektilla on luonnollisesti vaikuttavuutta ja merkittävyyttä mutta niiden avulla ei armeijat ole aikaisemminkaan, eivätkä nykyäänkään pystyneet taistelemaan. Talvisodan rintamamenestys tuotti onnistumisen elämyksellisyyttä, joka luonnollisella tavalla vaikutti kansalliseen itsetuntoon. Kansallinen eheytyminen tapahtui siis ensisijaisesti ”kotirintamalla”, eikä etulinjassa, jossa rehotti edelleen yhteiskunnan luokka-asetelmat sekä herran ja jätkän välinen jännite. Se ei kuitenkaan äitynyt ongelmaksi, kuten monessa muussa toisen maailmansodan armeijassa (vertaile esimerkiksi Italian armeija)

Talvisodan hengen syntyyn vaikuttivat myös hyökkäyksen pysäyttäminen Kannaksella ja sodan ensimmäiset menestykset muun muassa Tolvajärvellä. Ne osoittivat, että puna-armeija on lyötävissä. Samaan aikaan myös sisäpoliittinen tilanne eheytyi, kun STK – Suomen Työnantajain Keskusliitto, tunnusti tammikuun kihlauksessa työläisten keskusjärjestön SAK:n tasavertaiseksi neuvotteluosapuoleksi. Samalla SDP antoi järjestäytyneelle työväelle luvan liittyä suojeluskuntiin. Tämä sinetöi kolmikymmenluvun lopulla rakennetun yhtenäisyyden. Uudemmassa tutkimuksessa myös suomalaisen joukkotiedotusvälineistön osuus propagandan tuottamisessa on nähty merkittävänä. Tämä oli epäilemättä punamultayhteistyön ansiota. Koska kaikki lailliset puolueet oikealta vasemmalle olivat talvisodan takana eikä kommunistisilla tiedotusvälineillä ollut toimintaoikeutta, kansan saama kuva tilanteesta oli erittäin yhdenmukainen. Osansa talvisodan hengen syntyyn antoi myös evankelisluterilainen kirkko. Neuvostoliiton tunnettu uskonnonvastaisuus antoi talvisodalle uskonsodan leimaa, Mannerheimin julistaessa taistelun ”kodin, uskonnon ja isänmaan” puolesta. Neuvostoliiton propaganda epäonnistui talvisodassa lähes täydellisesti. Petroskoin radion lähettämä suomenkielinen ohjelma, ”Suomen Vapausradio”, jonka kuuluisin radiojuontaja oli Saimi Virtanen (”Tiltu”), oli tyylillisesti samankaltaista propagandaa kuin Suomen sisällissodan osapuolten harrastama. Myös Suomen ongelmien käsittely oli epäonnistunutta. Terijoen hallituksen ohjelmassa luvattiin uudistuksia, jotka Suomessa oli jo toteutettu eikä muidenkaan uudistusten muotoilu vastannut Suomessa käytyä yhteiskunnallista keskustelua. Tämä vahvisti Suomen saamaa yliotetta henkisessä maanpuolustuksessa.

Filosofian tohtori Tuomas Tepora (s. 1978) on sujuvakynäinen uudemman sukupolven historiantutkija Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut mm. sodan ja tunteiden kulttuurihistoriaa, nationalismia ja ryhmäsymboleja. Teporan teos Sinun puolestas elää ja kuolla palkittiin vuoden 2011 tiedekirjana. Sodan henki -teos yhdistää 2000-luvun ”uuden sotahistorian” tyylillä/keinoin talvisodan hengen 1939-1940. Historiantutkija Tuomas Tepora kirjoittaa yhdestä suomalaisuuden symbolista Talvisodan hengestä, joka on tärkeä myös meille nykysuomalaisille. ”Uuden sotahistorian” edustajien näkökulma sotaan ei ole vain kenraalien ja poliitikkojen strateginen toiminta, vaan sotaa tutkitaan laajemmin, myös sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Menetelmä hyödyntää sosiologiaa, psykologiasta, antropologiaa ja kirjallisuudentutkimusta. Sodan henki -teoksen kerronta on paikoitellen raskaslukuista ja kieli hieman monimutkaista. Edellisen takia asioiden miettiminen on ymmärtämisen kannalta tärkeää. Sisällön monipuolisuus tasoittaa kuitenkin kerronnan ja kielen ongelmat. Sodan henki -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellistä tutkimustraditiota. Sodan henki -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellistä tutkimustraditiota. Kokonaisuutena kirja siis kuitenkin sopii kaikentasoisille lukijoille, jotka ovat lukeneet Suomen historian peruskysymyksistä!

Lähteet
Sodan henki
Wikipedia