Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944
Kirjailija: Ari Raunio ja Mikko Lantz
Kustantaja: Karttakeskus
Julkaistu: 2016
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 176
Syksyn 2015 menestysteos Kannaksen sotakartasto saa odotetun seuraajan luovutetun Karjalan pohjoisosasta! Tolvajärven voitto, Lemetin motti, Sortavalan valtaus ja Kollaan kestäminen. Tapahtumien sijoittaminen kartalle ei ole aina helppoa, jos tarjolla ei ole kunnollista sodanaikaista karttaa. Kartastoon on ensimmäistä kertaa koottu sodanaikaiset kartat Laatokan Karjalan taistelualueista talvisodassa ja jatkosodassa. Rinnalla kerrotaan lyhyesti karttoihin liittyvät sotatapahtumat, ja kartoille on merkitty tekstissä mainittuja paikkoja. Kirjoittajina yksi maamme johtavista sotahistorioitsijoista Ari Raunio sekä karttaasiantuntija Mikko Lantz. Ari Raunio on suomalainen tietokirjailija ja sotilasarvolaan everstiluutnantti. Teos on sekä itsenäinen tietoteos että kartasto, jota voi käyttää muun sotahistoriallisen kirjallisuuden rinnalla. Lisäksi kartasto sopii mukaan sotahistoriallisille ja kotiseutumatkoille. Noin 70 kartta-aukeamaa, joilla kullakin esitellään viime sotien keskeinen tapahtuma-alue. Kartan rinnalla on alueen sotatapahtumista kertova teksti ja valokuvia. Kartta-aineistona koko Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan kattavat yleiskartat 1:100 000 sekä tärkeimmistä paikoista tarkat 1:30 000 – kartat, joilla onnistuu jopa yksittäisen pistemäisen kohteen paikannus.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisodan aikana sääolosuhteet olivat Suomen armeijalle edulliset. Neuvostoliiton sotilaat joutuivat majoittumaan ulkona jopa −40 celsiusasteen lämpötiloissa huonoissa varusteissa, mikä alensi sotilaiden taistelutahtoa ja -tehoa. Edelleen mottitaisteluissa sääolot tappoivat ja vammauttivat suuria joukkoja. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata merkittävillä resurssien lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Talvisodan aikana Karjalankannaksella käytiin taisteluja 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940. Talvisodan alussa Neuvostoliitto oli keskittänyt Kannakselle yhteensä 200 000 miehen vahvuiset joukot, joita tukivat 900 tykkiä ja 1 000 panssarivaunua. Suomalaisilla oli käytössään tällä alueella hyökkäystä torjumassa 129 000 miestä ja ylijohdon reservinä kaksi heikosti varustettua divisioonaa. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuttua Karjalankannakselle keskitettiin helmikuun 1940 alussa 23 neuvostodivisioonaa, 3 000 tykkiä rajattomine ammusvarastoineen sekä runsaasti panssarivaunuja. Suomella oli tällöin näitä joukkoja vastassa vain seitsemän divisioonaa sekä 330 tykkiä. Ampumatarvikkeita oli suomalaisilla vain nimeksi. Neuvostoarmeijan aloittanman suurhyökkäyksen paine aiheutti suomalaispuolustuksen asteittaisen murtumisen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Talvisodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan 1941.
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Jatkosotaa käytiin Suomen rintamalla samaan aikaan kun Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomen rintama oli jaettu saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kesken siten, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. Suomen ja Saksan välillä oli voimassa Antikomintern-sopimus 25. marraskuuta 1941 alkaen. Aluksi suomalaiset ja saksalaiset joukot menestyivät ja etenivät pitkälle Neuvostoliiton alueelle. Vähitellen maailmansota kuitenkin söi Saksan voimia ja Neuvostoliitto alkoi edetä kaikilla rintamilla, myös Suomessa. 1944 mennessä sota oli muuttunut suomalaisten osalta katkeriksi puolustustaisteluiksi. Sota päättyi torjuntavoittoon kesän lopulla 1944. Vaikka aselevon oli sovittu astuvan voimaan 4. syyskuuta kello 07.00, lopetti Neuvostoliitto sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta. Jatkosodan alussa Suomen armeija eteni Neuvostoliittoon heinäkuussa 1941. Suomi otti haltuunsa Moskovan rauhassa menettämänsä alueet Karjalankannaksella. Suomen armeija ylitti talvisotaa edeltäneen rajan siten, että mutkaista rajaa oikaistiin puolustuksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi. Suomalaiset pysähtyivät Stalinin linjalle Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle, Karjalan linnoitusalueelle syyskuun alussa taistelujen laantuessa enimmäkseen asemasodaksi. Tällöin suomalaisjoukot pidättäytyivät ylipäällikkö Mannerheimilta saamansa ehdottoman käskyn mukaisesti kaikilta sotatoimilta Leningradia vastaan. Taisteluissa kesällä 1944 suomalaiset joutuivat perääntymään taistellen Etelä- ja Länsi-Kannakselta. Lisäksi Suomi joutui vetäytymään Itä-Kannakselta Moskovan välirauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1944. Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 ja se vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947. Jatkosodan rauhanehtoihin kuului saksalaisten joukkojen pakottaminen pois Suomesta, mikä johti Lapin sotaan Saksaa vastaan.
Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944 -teos on ulkoisesti silmäähivelevän kaunis teos, joka on sisällöltään informatiivinen ja Laatokan Karjalan alueen sotaisat vaiheet vuosina 1939-1944 on tuotu hyvin esille aina Talvisodan syttymisestä Jatkosodan päättymiseen asti. Teksti, kartat ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat teoksen lukemista ja käyttämistä muun sotahistoriallisen kirjallisuuden apuna ja liitteenä. Teoksessa on lukijalle yksityiskohtainen sisällysluettelo ja hakemistot, jotka auttavat löytämään etsityn kartan teoksen 70 kartta-aukeaman joukosta. Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944 -teoksen sodanaikaiset kartat ovat ulkoasultaan nostalgisen vanhahtavia mutta kuitenkin riittävän yksityiskohtaisia. Teos paneutuu Laatokan Karjalan taisteluihin Talvi- ja Jatkosodassa ja siinä sivussa sotatapahtumista kerrotaan lyhyesti ja tiiviisti. Kokonaisuutena Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944 -teos sopii kaikentasoisille lukijoille: havainnollisuudessaan ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan perehtymättömille. Teoksen kookas ulkoasu hivenen haitannee sen mukaan ottamista ja käyttämistä sotahistoriallisilla matkoilla Laatokan Karjalassa. Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944 -teos täyttää kuitenkin hyvin paikkansa sotahistoriakirjallisuuden joukossa. Hankinnan arvoinen teos kirjahyllyyn!
Lähteet
Laatokan Karjalan sotakartasto 1939-1944
Wikipedia