“Ryssänupseerit”
Kirjailija: Mirko Harjula
Kustantaja: Books on Demand
Julkaistu: 2013
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 504
Mirko Harjulan tutkimus “Ryssänupseerit” esittelee ensimmäiseen maailmansotaan Venäjän asevoimissa osallistuneet suomalaistaustaiset upseerit ja heidän toimintansa kyseisessä sodassa, Suomen itsenäistymistapahtumissa, Venäjän vallankumous- ja sisällissota-aikana sekä Suomen puolustusvoimissa toisessa maailmansodan aikana. Teos tarjoaa runsaasti uutta tietoa aihepiiristään kiinnostuneelle.
“Ryssänupseerit” -teos sisältää elämänvaiheet muun muassa Suomen Marsalkka Mannerheimista, varmastikin tunnetuimmasta Venäjän asevoimissa ensimmäisessä maailmansodassa palvelleesta suomalaistaustaisesta upseerista. Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4. kesäkuuta 1867 Askainen – k. 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli kuudes Suomen tasavallan presidentti (1944–1946), Suomen marsalkka ja yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä. Hän myös palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hän toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa (Vapaussota 1918, Talvisota 1939-1940, Jatkosota 1941-1944 ja Lapin sota 1944-1945) sekä jälkimmäisenä valtionhoitajana Vapaussodan jälkeen. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän perusti päämajansa Mikkelin kaupunkiin. Esikuntapäällikökseen Mannerheim nimitti kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. Operatiivisista suunnitelmista vastasi kuitenkin päämajamestarina toiminut eversti, myöhemmin kenraaliluutnantti, Aksel Airo. Mannerheimin läheinen ystävä, kenraaliluutnantti Rudolf Walden toimi päämajan edustajana hallituksessa, jonka jättäessä toimensa Waldenista tuli puolustusministeri toimien aina vuoden 1944 lopulle saakka. Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen välirauhan (1940-1941) aikana ja koko jatkosodan 1941-1944, josta ajasta hän vietti suurimman osan Mikkelissä ja teki ajoittain tarkastuksia rintamalla. Jatkosodan lopulla elokuussa 1944 Mannerheimistä tuli presidentti. Mannerheimista tuli eduskunnan säätämällä poikkeuslailla presidentti 4. elokuuta 1944. Presidentti Mannerheim sanoutui irti edellisen presidentin Risto Rydin allekirjoittamasta erillisrauhan solmimisen kieltävästä sopimuksesta ja suostui aselepoon Stalinin Neuvostoliiton kanssa. Ylipäällikkö Mannerheimin nauttiman luottamuksen katsottiin varmistavan, ettei Neuvostoliiton kanssa käytyjä neuvotteluja pidettäisi petoksena. Lisäksi uskottiin, että Mannerheimin presidenttiys saisi koko Suomen armeijan varmasti noudattamaan tulevaa rauhansopimusta. Syyskuussa 1944 Suomi solmi Moskovan välirauhan Neuvostoliiton ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Tämän jälkeen alkoivat sotatoimet saksalaisten joukkojen häätämiseksi Lapista, käytiin Suomen ja Saksan välinen Lapin sota vuosina 1944-1945. Välirauhan solmimisen jälkeen Mannerheim pyrki löytämään Suomen kannalta edullisen ulkopoliittisen ratkaisun, jossa presidentti myös onnistui: Suomen tie rauhaan itsenäisenä valtiona oli taattu. Marsalkka Mannerheim kuoli 83-vuotiaana Lausannessa, Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28. tammikuuta 1951 klo 00.30). Kun kuolinsanoma oli saapunut Suomeen, presidentti Paasikivi kertoi radiossa Suomen kansalle Mannerheimin kuolemasta sanoen, että ”yksi Suomen historian suurimmista miehistä ja loistavimmista hahmoista” oli mennyt pois. Mannerheimin arkku saapui Helsinki-Malmin lentoasemalle 2. helmikuuta, minkä jälkeen yleisöllä oli tilaisuus käydä Helsingin tuomiokirkossa osoittamassa kunnioitustaan kahden vuorokauden ajan. Mannerheim siunattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan 4. helmikuuta kaikin valtiollisin kunnianosoituksin.
Mirko Harjula (s. 1975) on helsinkiläinen FM (venäjän kääntäminen ja tulkkaus) ja taksiyrittäjä, joka tutkii historiaa sekä kirjoittaa ja kääntää lähinnä historia-aiheista kirjallisuutta. Tutkimuksessaan hän pyrkii esittelemään vähälle tutkimushuomiolle jääneitä puolia Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta sekä tuomaan kotimaisen yleisön ulottuville heikosti tunnetuista lähteistä keräämäänsä ja koostamaansa tutkimustietoa. “Ryssänupseerit” -teos on helppolukuista kieltä. Mirko Harjulan teoksessa on lukijalle kiitettävän yksityiskohtainen sisällysluettelo, laaja hakemisto ja kattavat liitteet, joitten avulla teosta on helppo käyttää ja palata jo luettuihin kohtiin. Mirko Harjulan kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen ja Tsaarin armeijan suomalaistaustaisten upseereiden vaiheet ensimmäisestä maailmansodasta (Tsaarin armeijassa) Suomen itsenäistymisen kautta toiseen maailmansodan aikaan (Talvi-, Jatko- ja Lapin sota) on tuotu ansiokkaasti esille. Harjulan teos on siten hyvin yksityiskohtainen sisällöltään ja edustaa historiantutkimuksessa tinkimätöntä tieteellistä tutkimustraditiota. “Ryssänupseerit” -teos täyttää paikkansa sotahistoriantutkimusten joukossa.
Lähteet
“Ryssänupseerit”
Wikipedia