Rautatiesota 1918
Alaotsikko: Taistelut Savon rintamalla
Kirjailija: Sakari Viinikainen
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Sivuja: 326
Kieli: suomi
Sisällissota olisi voinut ratketa rautateillä heti alkuunsa. Juuri sisällissodan alla valmistunut Karjalan rata teki Pieksämäestä risteysaseman, jonka valtaamalla punaiset olisivat voineet jopa ratkaista sodan ennen kuin se kunnolla alkoikaan – tai tehdä sodankäynnin valkoisille ainakin äärimmäisen vaikeaksi. Punaisten katse ei kuitenkaan kohonnut kartalla tarpeeksi ylös, vaan keskittyi tiukasti omaan elinhermoon, Riihimäki–Pietarirataan. Tämä likinäköisyys johtui siitä, että 26. tammikuuta 1918 saapuvaksi luvatun ”suuren asejunan” suojaamis- ja aseidenjakosuunnitelma oli käytännössä punaisten ainoa sotasuunnitelma. Tarkoitus oli kyllä lähteä Kouvolasta etenemään Savon rataa toisella junalla, mutta liikkeellelähtö myöhästyi – vain muutamia tunteja, mikä tekee Savon sodan alkuhetkistä jännitysnäytelmän. Sisällissota oli mitä suurimmassa määrin rautatiesota. Silloiset maantiet eivät olisi mitenkään kyenneet kuljettamaan ennen näkemättömän suuria armeijoita. Radat toivat mukaan myös uuden aseen, hirviömäiset panssarijunat. Kaikki panssarijunat eivät tosin olleet keskenään vertailukelpoisia, sillä sellaisiksi sanottiin myös omatekoisia viritelmiä, jollainen syntyi veturin työntämästä hiekkasäkeillä suojatusta tavaravaunusta. Savon rintamilla taisteli lukuisia myöhemmin tunnetuksi tulleita hahmoja, kuten presidentti Urho Kekkonen, nobelisti Artturi Ilmari Virtanen, keksijänero Eric Tigerstedt, talvisodan sankarit Armas Kemppi ja ”Motti-Matti” Aarnio, jatkosodan Päämajan ”aivot” Valo Nihtilä ja kenraali Kustaa Tapola… Erikoisin Savon sotureista oli salaperäinen saksalainen ”yliluutnantti” Karl von Zedtwitz zu Hackenbach, joka todellisuudessa oli itävaltalainen korpraali Karl Müller.
Savon rintama oli yksi Suomen sisällissodan rintamista, joka muodostui helmikuun 1918 puoliväliin mennessä Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänien alueelle. Pääasiallinen rintamalinja kulki Savon radalla Mäntyharjun ja Valkealan pitäjien välissä, mutta sivurintamia oli myös Savitaipaleella sekä Hämeen läänin puolella Sysmässä. Lisäksi rintaman merkittävimpiin sotatoimiin liittyi muun muassa valkoisten helmikuinen Varkauden valtaus. Savon rintaman taisteluissa kaatui noin 300 valkoista ja 600 punaista. Valkoisille oli tärkeää pitää hallussaan Pohjanmaan ja Karjalan yhdistävä Jyväskylä–Pieksämäki-rata, jota kautta pääsi aina Laatokan rannoille Elisenvaaraan saakka. Lisäksi heidän piti estää Kymenlaakson punaisten yhteydet Kuopiossa ja Varkaudessa oleviin punaisiin, jotka olivat jääneet keskelle valkoisten hallitsemaa aluetta. Sodan kokonaiskuvan kannalta suurin merkitys oli rintamalinjan pysähtyminen Savon radalle, jolloin punaiset eivät päässeet etenemään pohjoiseen valkoisten Hämeen rintaman selustaan, eivätkä valkoiset etelään Kouvolan risteysasemalle ja punaisille elintärkeälle Riihimäki–Pietari-radalle. Pieksämäen lisäksi strategisesti tärkeä paikka oli Savon radan varrella sijainnut Mäntyharju, joka oli myös usean maantien risteyspaikka. Savon rintama on alun perin valkoisten käyttämä nimitys, kun taas punaiset puhuivat myös ”keskisestä rintamasta”. Ensin mainittu on kuitenkin sisällissodan jälkeen yleisesti vakiintunut käyttöön.
Sotatoimet Savon rintamalla alkoivat heti sisällissodan käynnistyttyä. Kymenlaakson punakaartilaiset lähtivät Kouvolasta etenemään Savon rataa pitkin kohti pohjoista ja valkoiset taas pyrkivät hidastamaan heidän etenemistään rautatiesiltoja vahingoittamalla. Heti sodan ensimmäisenä päivänä 28. tammikuuta Mikkelin suojeluskunta räjäytti Valkealassa Selänpään lähistöllä sijaitsevan Torasjoen rautatiesillan sekä hieman pohjoisemman Hillosensalmen kääntösillan. Savon radan lisäksi yhteenottoja käytiin myös Mikkelin ja Lappeenrannan välisen maantien hallinnasta. Mikkelissä punaiset olivat sodan alkaessa asettuneet työväentalolle sekä Naisvuoren vesitornille. Suojeluskunnan keskuspaikkana puolestaan oli Mikkelin lyseon koulurakennus. 29. tammikuuta suojeluskunta piiritti Naisvuoren alueen ja vaati punaisia antautumaan. Punakaartin johtoon kuuluneet Anshelm Kannisto ja Alex Halonen vangittiin välittömästi antautumisen jälkeen, mutta rivimiehet ehtivät palaamaan koteihinsa Hauskan esikaupunkialueelle Emolaan, ennen kuin heidät otettiin kiinni. Kaupungissa majaillut venäläinen kasakkaosasto ei ollut kiinnostunut sekaantumaan tapahtumiin, vaan luovutti aseensa suosiolla suojeluskuntalaisille. Mikkelin suojeluskunnan päällikkönä toimi helmikuun loppuun asti aatelinen maanviljelijä Hjalmar von Bonsdorff, kunnes hänen siirryttyään Vaasaan, tuli tilalle eversti Adolf Aminoff. Pieksämäen valkoiset valtasivat samoin 29. tammikuuta, ottamalla haltuunsa punaisten hallitsemat puhelinkeskuksen ja rautatieaseman. Seuraavana päivänä paikkakunnalla alkoivat punakaartien johtohenkilöiden vangitsemiset sekä punaisten koteihin tehdyt etsinnät, joissa oli mukana myös Kymenlaaksosta paenneita suojeluskuntalaisia.31. tammikuuta Varkauden punakaarti yritti vallata Pieksämäen takaisin Aleks Pietikäisen johtaman 300 miehen pataljoonan voimin. Heidän tarkoituksenaan oli rautatieaseman lisäksi ottaa haltuunsa myös valkoisten tukikohtana toiminut Nikkarilan metsäopisto. Näin punaiset olisivat estäneet valkoisten pääsyn Varkauteen ja Kuopioon, jotka tuolloin olivat vielä heidän hallussaan. Suojeluskuntalaiset olivat kuitenkin saaneet tiedon punaisten junan saapumisesta ja lähettivät sitä vastaan tyhjän veturin, joka törmäsi junaan hieman ennen Nikkarilan pysäkkiä. Punaisten veturin edellä olleet kolme tavaravaunua pirstoutuivat ja veturi puolestaan kaatui poikittain keskelle rataa. Törmäyksessa kuoli ainakin yksi punakaartilainen. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen punaiset joutuivat vetäytymään, eivätkä sen jälkeen enää yrittäneet vallata Pieksämäkeä. Savon radan suunnalla punaiset onnistuivat lopulta etenemään Mäntyharjulle, jota oli puolustamassa ainoastaan kapteeni Lars W. Lundahlin johtama 140 suojeluskuntalaisen osasto. Saatuaan tuekseen Pietarista saapuneen latvialaisen tarkka-ampujaosaston, punaiset valtasivat paikkakunnan 7. helmikuuta. Kylän pohjoispuolella sijaitseva rautatiesilta kuitenkin räjäytettiin ja näin punaisten eteneminen pysähtyi Mäntyharjulle. Valkoiset aloittivat samana päivänä Kuopion valtauksen. Operaatioon osallistui Kuopion suojeluskunnan lisäksi Kajaanin sissirykmentin joukkoja sekä Pohjanmaalta ja Jyväskylästä tulleita suojeluskuntalaisia, joiden johtajina toimivat Einar Vihma, Toivo Nousiainen ja Onni Purhonen.lähde? Punaiset olivat miehittäneet vain Kuopion kasarmialueen, jossa olivat tyytyneet tarkkailemaan sodan kehittymistä. Punakaarteilla oli selkeä miesylivoima 180 suojeluskuntalaiseen nähden, mutta he antautuivat silti lyhyen tulitaistelun jälkeen 8. helmikuuta, kun valkoiset saivat käyttöönsä myös yhden tykin.Mäntyharjun valkoiset puolestaan onnistuivat valtaamaan takaisin 14. helmikuuta ja seuraavana päivänä punaiset vetäytyivät parikymmentä kilometriä sen eteläpuolella sijaitsevaan Mouhun kylään. Valkoiset hyökkäsivät Mouhuun vielä 18. helmikuuta, mutta punaisten torjuttua iskun, asettui rintamalinja paikoilleen vajaan kahden viikon ajaksi. Samalla Savon rintamasta tuli punaisille ainoastaan puolustuksellinen rintama, jossa tarkoituksena oli ainoastaan estää valkoisten eteneminen Savon rataa pitkin punaisille elintärkeälle Riihimäki–Pietari-radalle.
Kuopion valtauksen jälkeen Varkaus jäi punaisten viimeiseksi suureksi tukikohdaksi Savossa. Valkoiset yrittivät vallata tuolloin Leppävirran pitäjään kuulunutta teollisuustaajamaa jo 6. helmikuuta, mutta onnistuivat vasta toisella kertaa pari viikkoa myöhemmin 19.–21. helmikuuta käydyissä taisteluissa. Ne muistetaan erityisesti verisestä jälkiselvittelystä, joka muodostui poikkeuksellisen raa’aksi. Valkoiset teloittivat välittömästi taistelun jälkeen niin sanotussa ”Huruslahden arpajaisissa” ainakin 80 antautunutta punakaartilaista ja myöhemmin tekemänsä puhdistuksen yhteydessä vielä noin 200 lisää. Tapahtumilla oli suuri merkitys koko sisällissodan myöhempiin vaiheisiin, kun ne käynnistivät osapuolien välisen verisen kostonkierteen. Mouhun ja Hillosensalmen taistelut käytiin Mäntyharjun Mouhussa ja Valkealan Hillosensalmessa 3. maaliskuuta. Valkoisten tarkoituksena oli hyökätä Mouhuun kolmesta eri suunnasta samanaikaisesti ja lisäksi samassa yhteydessä vallata myös hieman etelämpänä sijaitseva Hillosensalmen rautatieasema, jolloin Savon radan punaiset olisivat jääneet mottiin. Valkoiset onnistuivatkin saamaan haltuunsa Mouhun, mutta Hillosensalmen valtaus sen sijaan epäonnistui. Näin Savon radan rintamalinja vakiintui sodan loppuun saakka Mouhun ja Valkealan puolella sijaitsevan Voikosken välille, kunnes punaiset vetäytyivät rintamastaan 26. huhtikuuta. Viipurin läänin puolelle sijainneelle Savitaipaleelle kokoontui jo sodan alussa suojeluskuntalaisia, jotka kahakoivat Lappeenrannan suunnalta saapuneiden punakaartilaisten kanssa. 4. maaliskuuta valkoiset yrittivät vallata Savitaipaleen kirkonkylän. 550 miehen voimin tehdyn hyökkäyksen suunnitteli ja johti saksalainen korpraali Karl Müller, joka valkoisten riveissä esiintyi väärällä henkilöllisyydellä yliluutnantti von Zedtwitz zu Hackenbachina. Punaiset kuitenkin torjuivat hyökkäyksen ja valkoiset joutuivat perääntymään Suomenniemen kautta Partakoskelle. Voitto oli punaisille erityisen tärkeä, koska se takasi Viipuriin suuntaan johtavan radan pysymisen heidän halluussan. Toinen sivurintama Savon rintaman sivurintama syntyi nykyisen Päijät-Hämeen puolelle Sysmään. Siellä toimineiden valkoisten päällikkönä oli everstiluutnantti August Lindeman.
Sakari Viinikainen on kouvolalainen opetusneuvos ja paikallishistorioitsija, joka on kirjoittanut lukuisia kiitettyjä historiateoksia. Opetusneuvos Sakari Viinikainen on kirjoittanut Kymenlaakson historiaan liittyviä kirjoja sekä historiikkeja ja on kysytty ja pidetty esitelmöitsijä. Viinikainen on myös toimittanut lukuisia radio- ja tv-ohjelmia. Rautatiesota 1918 -teos on selkeästi kirjoitettua kieltä. Teoksen taitto on myös varsin onnistunut. Sakari Viinikaisen kirjoittama teos on sisällöltään mukavan informatiivinen, kertoen Suomen sisällissodan vähemmän tunnetusta Savon rintamasta tapahtumineen. Rautatiesota 1918 -teos edustaa aihepiirinsä tieteellisempää tutkimustraditiota. Tiivistetysti Savon rintamalla taisteltiin keskeisen rautatieyhteyden hallinnasta!
Lähteet
Rautatiesota 1918
Wikipedia