Ruskan väreissä kylpevä peräpohjalainen metsä oli houkutellut jalkaväkiryhmän verran ORUK:n pienriistan metsästäjiä Tervolan maastoihin jahtiviikonloppua viettämään. Perjantaina kokoonnuttiin majoitusalueelle, joku jo aamupäivän tiedustelureissulle, loput viimeistään saunanlämmitykseen. Illan kähmyssä osa porukasta teki autolla maastotiedustelukierroksen, jotta olisi helpompi hahmottaa mihin suuntaan seuraavana aamuna suunnattaisiin.
Lauantain valjetessa jakaannuttiin kahteen ryhmään. Toinen suuntasi alueen eteläreunaan, toinen vähän lähemmäksi majoitusaluetta. Aamupäivä saatiin taittaa taivalta sateettomassa säässä, suurimman osan havaituista lentävistä oliosta ollessa hirvikärpäsiä. Niitä olikin enemmän kuin kenttäohjesääntö määrää. Toki jokunen kanalintukin säikytettiin lentoon, mutta ruutia ei vielä päästy polttamaan. Puolen päivän jälkeen alkoi paksuista pilvistä tipahdella enenevässä määrin pisaroita erästäjien niskaan. Ryhmä J katsoi tässä vaiheessa parhaaksi vetäytyä kämpille lounastauolle ja vaatteita kuivattelemaan. Makkaranpaiston lomassa kuului ryhmä P:n suunnasta laukaussarja, jonkin sortin toiminnallista ammuntaa siellä selvästikin harjoitettiin.
Sateen tauottua suuntasi vahvistettu ryhmä J uudelle lenkille, nyt jo märkään metsään. Kovin pitkään ei laitettu saapasta toisen eteen, kunnes iltasauna alkoi houkuttaa takaisin kohti majoitusaluetta. Siellä olikin jo ryhmä P palautumassa päivän talsimisen rasituksista, tarkemmin sanottuna vaihtamassa kuivaa kampetta ylleen. Yhdestä repusta kaivettiin esiin pitkäkorvaa, aiemmin kuullun toiminnallisen haulikkoammunnan kohdetta.
Yksissä tuumin päätettiin ryhtyä saunan lämmitykseen. Samalla käynnistyi iltapalan valmistus ryhmä P:n salaisen reseptin mukaisesti. Makoisissa löylyissä ja uusintakierroksilla aika vierähti siivillä, ja aurinko oli jo aikaa sitten valahtanut taivaanrannan taakse, ennen kuin iltapalan käärefolioita päästiin availemaan. Kun viimeisetkin murenet oli siirretty tuulensuojaan, ei kalorivajausta luultavasti ollut jäänyt kenellekään.
Illalla uudelleen alkanut sade vain voimistui yön aikana, ja kämpän oven narahtaessa aamulla auki todettiin, ettei litimärkään metsään ole erityistä kiirettä. Kahvit hörpittiin kaikessa rauhassa, mutta sitten alkoi eräveri jälleen kiertää suonissa. Reput heitettiin olalle ja haulikot laitettiin kantoon. Sunnuntaipäivä jahdattiin taas kahdessa ryhmässä. Jokunen riistahavainto tuli, mutta iskuri ei kenelläkään päässyt sytyttämään nallia. Siitä huolimatta reissu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Saatiin raitista ilmaa, ei ollut pelkoa kuivuvasta ihosta, oli hyvää seuraa ja maittavaa sapuskaa. Saalistakin tuli enemmän kuin yksi. Suuret kiitokset päämajoitusmestarille ja kaikille jahtiviikonloppuun osallistuneille!
