Kun Mannerheim valitsi Suomen
Alaotsikko: Vuosi 1917
Kirjailija: Matts Dumell
Kääntäjä: Arto Häilä ja Kristiina Drews
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 211
Toimittaja Matts Dumellin Kun Mannerheim valitsi Suomen on ensimmäinen kirja, joka luo kokonaiskuvan Carl Gustaf Mannerheimin todennäköisesti traumaattisimmasta ja joka tapauksessa ratkaisevimmasta vuodesta sotilaana: 1917. Vuosi oli kenraalin viimeinen Venäjän keisarillisessa armeijassa. Tuolloin hän vieraili tsaarin perheen luona viimeistä kertaa. Samalle vuodelle osuivat salaliitto Aleksandr Kerenskin väliaikaista hallitusta vastaan, pako Odessaan ja kohtalokas paluumatka Petrogradin kautta Helsinkiin. Ja lopulta kamppailu Suomen muodostumassa olevan armeijan ylipäällikön tehtävästä – asemasta, johon pääsy ei ollut mitenkään itsestään selvää. Mannerheimista tuli kuin tulikin suo-malaisten kansallissankari, mutta asiat olisivat voineet mennä myös toisin. Dumellin kuvaus Mannerheimista tuo kiehtovaa lisävalaistusta kansakunnan suurmiehen persoonaan.
Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4. kesäkuuta 1867 Askainen – k. 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli kuudes Suomen tasavallan presidentti (1944–1946), Suomen marsalkka ja yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä. Hän myös palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisessä maailmansodassa Mannerheim osallistui taisteluihin Puolassa, Galitsiassa, Bukovinassa ja Romaniassa. Vuoden 1916 lopussa Mannerheimin 12. ratsuväkidivisioona alistettiin Romanian 2. armeijalle. Ratsuväki joutui taistelemaan joulukuussa 1916 ja tammikuussa 1917 Itä-Karpaattien vuoristoalueella jyrkässä vuoristossa ja tiheässä metsässä. Rintaman vakiinnuttua tammikuun loppupuolella 12. Ratsuväkidivisioona komennettiin reserviin Bessarabiaan Kišinjoviin. Mannerheim ylennettiin kenraaliluutnantiksi 8. toukokuuta 1917. Ylennys myönnettiin takautuvasti jo vuodesta 1915. 18. kesäkuuta hän sai johdettavakseen 6. Ratsuväkiarmeijakunnan vahvuudeltaan noin 9000 sotilasta ja hevosta. Hänen rintamavastuunsa oli Pohjois-Bukovinassa Suceavan kaupungin ympäristössä. Venäjän keisarikunnan romahtaminen helmikuun 1917 vallankumouksessa järkytti Mannerheimia. Mannerheimin kaaduttua hevosella ja nyrjäytettyään nilkkansa, hän lähti Odessaan parantumaan vammoistaan. Odessaan hän sai Venäjän sotavoimien ylipäällikön, kenraaliluutnantti Nikolai Duhoninin sähkösanoman numero 14841, jolla hänet siirrettiin reserviin 22. syyskuuta ”koska ette sopeudu nykyisiin oloihin”. 3. joulukuuta 1917 hän lähti Odessasta Pietariin. Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917. Mannerheim saapui Suomeen Pietarista 18. joulukuuta. Tällöin yhteenotto porvarillisten valkoisten ja vasemmistolaisten punaisten sotilasosastojen välillä alkoi näyttää vääjäämättömältä. Järjestyksen saamiseksi maahan Suomen hallitus, Svinhufvudin senaatti nimitti Mannerheimin 15. tammikuuta sotilaskomitean puheenjohtajaksi ja hallituksen eli valkoisten ylipäälliköksi 26. tammikuuta 1918. Valkoiset suorittivat venäläisten joukkojen aseistariisumisen Pohjanmaalla. Mannerheim ylennettiin ratsuväenkenraaliksi 28. tammikuuta (nimitys tapahtui taannehtivasti 7. maaliskuuta). Samaan aikaan kapinaan nousseet punaiset kaappasivat vallan eduskunnalta ja hallitukselta Etelä-Suomessa. Suomen sisällissotaan johtanut kehitys sinetöityi ja Mannerheim astui Suomen sotahistorian näyttämölle. Mannerheim toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa sekä jälkimmäisenä valtionhoitajana. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän perusti päämajansa Mikkeliin. Esikuntapäällikökseen Mannerheim nimitti kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. Operatiivisista suunnitelmista vastasi kuitenkin päämajamestarina toiminut eversti Aksel Airo. Mannerheimin läheinen ystävä, kenraaliluutnantti Rudolf Walden toimi päämajan edustajana hallituksessa, jonka jättäessä toimensa Waldenista tuli puolustusministeri toimien aina vuoden 1944 lopulle saakka. Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen välirauhan aikana ja koko jatkosodan, josta ajasta hän vietti suurimman osan Mikkelissä ja teki ajoittain tarkastuksia rintamalla. Jatkosodan lopulla 1944 Mannerheimistä tuli presidentti.
Matts Dumell (s. 1952) on suomenruotsalainen toimittaja, joka on tehnyt pitkän uran tv-reportaasien ja dokumenttien parissa. Hän on myös kirjoittanut useita kirjan. Dumell aloitti uransa Yleisradion ruotsinkielisten tv-uutisten taloustoimittajana. Dumell on myös ollut Hufvudstadsbladetin palveluksessa useaan otteeseen ja oli mukana perustamassa Radio Ykköstä 1980-luvulla. Kun Mannerheim valitsi Suomen -teos on selkeästi kirjoitettua ja helppolukuista kieltä. Matts Dumellin kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen ja Mannerheimin elämäntarinan vaiheet vuodelta 1917 on tuotu varsin lennokkaasti esille. Matts Dumellin teos edustaa historiantutkimuksessa elämänkerroissa enemmän kuvailevampaa tutkimustraditiota, jossa tieteellisyyden sijaan keskitytään enemmän kertovaan ja luettavuutta arvostavaan tyyliin. Kun Mannerheim valitsi Suomen -teos tarjoaa läpileikkauksen Suomen itsenäistymiseen Kenraali Mannerheimin näkökulmasta. Kun Mannerheim valitsi Suomen -teos täyttää siten paikkansa Mannerheim elämänkertojen joukossa.
Lähteet
Kun Mannerheim valitsi Suomen
Wikipedia